Ehkä tässä pitää taas alkaa virittäytyä arkeen. Huominen vielä lomaa ja sitten työ kutsuu, mutta onneksi vain pariksi viikoksi.
Olen tässä viettänyt aviovaimon elämää nyt reilut kolme päivää ja täytyy sanoa, että hyvältä tuntuu.
Häät olivat ihanat ja koko päivä oli täydellinen. Kaikki häävalmistelut, joita oli minimaalisesti menivät nappiin. Puvun hankinta, sormus, ruoat ja muut asiat hoituivat kuin itsestään. Häät olivat juuri sellaiset kuin halusimme eli pienet, stressittömät, mahdollisimman epämuodolliset, aurinkoiset ja hyväntuuliset. Täytyy olla todella iloinen.
Jännitimme molemmat ennen vihkimistä. Minä heräsin jo kuudelta aamulla ja aloin laittaa pihaa kuntoon. Uni ei enää siinä vaiheessa tullut. C ei pystynyt syömään aamiaiseksi kuin puolikkaan viiliä. Maistraatissakin jännitti ja kun vihkijä aloitti vihkimisen tuntui siltä, kuin jalat olisivat tärisseet. Toimitus oli ohi hetkessä. Sanoimme molemmat tahdon oikeassa kohtaa ja sen jälkeen vaihdettiin sormuksia.
Vihkimisen jälkeen otettiin kuvia Koffin puistossa C:n pikkuserkun Saskun toimesta. Larikin oli ottanut mukaan kameran ja hänen ottamista kuvista tuli erittäin hyviä. Saskun kuvia emme vielä ole saaneet.
Valokuvauksen jälkeen hääauton kyydissä matkasimme kotiin ja juhlimme aurinkoisessa puutarhassamme perheidemme kanssa.
Hääyötä vietimme Scandic Continentalissa. Hääyö oli lahja C:n vanhemmilta. He olivat viettäneet oman hääyönsä hotellissa 36 vuotta sitten. Söimme myös hääillallisen Macu ravintolassa. Ruoka oli erinomaista ja palvelu täydellistä. Siitä pitää vielä antaa palautetta. Olin niin tyytyväinen. Hotellissakin meillä oli hieno sviitti.
Eihän naimisiin meno mitään muuta, kun yhdessä ollaan oltu jo reilut kolme ja puoli vuotta ja melkein koko aika ollaan asuttukin yhdessä. On se kuitenkin mahtavaa, että olen saanut niin ihanan miehen omakseni. Parempaa ei maailmasta löydy.
Nyt alkaa sitten häämatkan suunnittelu ja varaaminen. Kohdekin alkaa jo varmistua. Eihän näitä maisemia voi vastustaa.
Posts
