Haasteellinen hiihtoretki

Meidän piha aamupäivällä.


Aamu alkoi ihanasti: ikkunasta näkyi täydellinen talvipäivä, aurinkoa ja paljon lunta. Olimme päättäneet mennä hiihtämään ja paikaksi oli valittu Oittaa. Sain uudet sukset hankittua torstaina, joten varustus oli kunnossa.

Oittaalle saavuttuamme huomasimme, että fantasiamme hiihdosta ihan kaksin vaan metsässä oli aika kaukana todellisuudesta, sillä laduilla oli meidän lisäksemme satamäärin ihmisiä. Lähdimme sivakoimaan. Jonkun ajan päässä ei suksissani ollut enää yhtään pitoa, vaan ne liukuivat enemmän taakse kuin eteen, myöhemmin huomasimme, että pitoteippi oli lähtenyt minun suksistani.
Aika turhauttavaa on hiihtää, kun suksissa ei ole laisinkaan pitoa. En päässyt kunnon vauhtiin, kun meno oli niin hankalaa. Käsiin hiihto kyllä kävi ja hikikin tuli, mutta kunnon hiihdosta tämän päiväinen oli kyllä kaukana.



Ensimmäisessä isommassa alamäessä satutin vielä kaiken lisäksi häntäluuni. En osannut arivioida, että liukuisin niin pitkälle. Laskin hienosti, mutta kun alamäki muuttui ylämäeksi tajusin, ettei vauhti lopukaan, vaan että törmään ylämäessä olevaan isään lapsensa kera, hienosti sain väistettyä ladulta sivuun, mutta sitten olinkin vähällä törmätä Christianiin, joten kaaduin suoraan häntäluulleni.
Koko illan sitä on nyt särkenyt, mikään muu paikka ei ole kipeä, vaikka olisin voinut kuvitella, että tuntisin jotain käsissäni.



Hiihtoretken jälkeen syötiin eväät.



Myöhemmin illalla kävimme vielä Kodin Anttilassa ostamassa muutaman elokuvan, sekä söpöjä vaaleanpunaisia kissakahvimukeja ja pari samaa sarjaa olevaa espressokuppia lautasineen.

Tämän jälkeen menimme naapureiden kanssa syömään lähiravintola Henrikkiin, jossa oli yllättäen hyvä ruoka ja loppuillan vietimme naapureiden eli Elinan ja Joonaksen luona pelaten Anttilasta ostamaamme Master of Movies peliä. Pelin voitti molemmilla kerroilla Christian.

Meillä oli oikein mukava ilta. Huomenna luvassa on vähemmän kivaa aktiviteettia eli talousmatematiikan laskuja ja ruotsin tehtäviä.