En saanut hakemaani työtä. Olivat pahoillaan, koska minua oli kuulemma kehuttu. Kokemusta vaan ei ollut siihen työhön ja miten voisikaan olla.
Vajosin aikamoiseen masennukseen, josta olen jo noussut, koska yritän ajatella positiivisesti. Alkoi taas ahdistus nousta ja epätoivo. Sellaista työkokemusta, jota tarvitsisin en nykyisessä työssä saa. Jokainen päivä jonka vietän tuossa työssä on hukkaan heitettyä aikaa. Hukkaan heitettyä aikaa on jo kerääntynyt vuosia ja se alkaa taas ahdistaa aivan mielettömästi. Rahallisesti ja henkisesti olen sellaisessa loukussa, että siitä on ulos päästävä ja nopeasti. Kohta olen samassa pisteessä, kuin joku aika sitten eli henkisesti aivan loppu. Onneksi kuitenkin opinnot edistyvät ja valoisampi tulevaisuus on joskus edessä. Siihen on vaan pakko luottaa, vaikka jokainen työpäivä tuntuu toinen toistaan ahdistavammalta.
Ja päälle jäätelöä...
Posts
No comments:
Post a Comment