Eläinlääkäriä ja kvantitatiivista tehtävää

Alkaa olla nukkumaan meno aika.

Tämän päivän koittelemus eli eläinlääkäri on nyt takana ja kaikki karvaiset pallerot käyttäytyivät hyvin. Piki taisi jännittää eniten. Kisu ei ollenkaan. Se puski, kehräsi ja nuoli eläinlääkärin kättä. Rokotusta ne eivät huomanneet. Pörrin toinen pupilli on isompi, kuin toinen se lienee yhteydessä kohtauksiin eli kaikki Pörrin aivoissa ei ole ihan kunnossa. Siltä pitäisi ottaa verikoe, jossa katsottaisiin epilepsialääkkeen määrä veressä eli tarvitseeko sen saada enemmän lääkettä. Kohtauksia tulee edelleen ja ne ovat rankkoja. Viime kesänähän se oli koko kesän ilman kohtauksia. Se on omituista. Eläinlääkärin mukaan Pörrin kohtaukset ovat omituisia ja sen käytös myös. Se ylireagoi kaikkeen.

No se on nyt takana. Itsekin jännitin lääkärissä. Jännitän aina, enemmän kuin jos itse olisin vastaanotolla.

Loppuillan olen yrittänyt tehdä kvantitatiivisten tehtävää. Se on aika tuskallista. Sain jonkinlaisen älynväläyksen ja luulen, että osaan tehdä tehtävän. Jos tämä kuitenkin menee pieleen eli saan huonon arvosanan, niin harkitsen vakavasti kurssin jättämistä kesken. Aika on kortilla tällä hetkellä ja mieluummin panostan sitten niihin aineisiin joista on mahdollista saada hyviä arvosanoja ja päästä kokeesta läpi. Saattaa olla, että olen jo pudonnut kärryiltä tämän osalta, siinä tapauksessa se pitää käydä uudestaan paremmalla ajalla.

Viikonloppuna on taas esseiden kirjoittamista edessä ja yhden laajemman esseen materiaaleihin perehtymistä. Siinä saa taas kaksi päivää menemään vaivatta.

Nyt täytyy mennä nukkumaan. Olen ihan poikki.