Mies, vaimo ja kukat

- (Mies ) Ostin sulle kukkasia.
*- (Vaimo ) Jaa. Miksi?*
- No ostin kun ajattelin että kaipaat kukkia.
*- Onko tapahtunut jotain?*
- Ei. Miten niin?
*- No kun ostit kukkia.*
- Siis mä ostin kukkia ihan vaan ostamisen ilosta.
*- Et siis mua varten. Ostamisen ilosta. Luulekko saavas sillä perusteella?*
- No en. Ostin kukkia, kun olet sanonut etten mä koskaan osta kukkia ja kun ne sattui eteen ja oli halpoja.
*- Nii just! Halpoja. Et voi yhtään niinkuin sijoitaa meidän suhteeseen.*
- No voi hitto. Nytkö sä suutuit?
*- EN!*
- Oikeasti. Hankala tässä on tuoda kukkia kun sä suutut niistä.
*- En mä kukista suutu. Ne on ihania, mutta miksi sä ostit niitä nyt?*
- Voi luoja. Anteeksi että mä ostin kukkia. Voin viedä ne pois.
*- Älä vie. Ne on ihania. Ihmetyttää vaan miksi sä ostit nyt.*
- Ok. Selvä. Mä en osta enää kukkia sitten jos niistä nousee poru.
*- Sä et siis halua ostaa mulle kukkia?*
- Täh? No haluan ostaa!
*- Älä huuda! No miksi ihmeessä sä sitten et yleensä osta mulle kukkia?
Ainoastaan silloin kun tekee mieli tai on tapahtunut jotain.*
- No just! Niinpä. Vain silloin kun tekee mieli. Ei mun tee aina mieli.
Ja just nyt ei tosiaan tee mieli. Ostin vaan kukkia. En mä nyt halua seksiä.
*- Sä et siis halua mua?*
- Uskaltaakohan tähän vastata?
*- Tulee vaan sellainen olo nyt että sä et halua mua.*
- No haluan. Herran jestas. Tottakai mä haluan sua!.
*- Huomaa että sä olet mies. Huudat koko ajan ja ajattelet vaan seksiä.*
- Kuule. Mä tulin just kotiin. Väsyttää ja on ollut pitkä päivä. Ja mä ostin vaan kukkia.
*- Ei kukat ole vaan kukkia. Ne on romanttinen ele ja normaalisti mies haluaa huomioida naisen tarpeet ostamalla kukkia.*
- Niin just! Sitä mä yritin selvitää!
*- Miksi sä taas huudat? Niin, mut kun sä et osta kukkia ilman että on joku
juju.*
- Oikeesti. Lopeta nyt. Annetaan noiden kukkien olla nyt. Onko jotain ruokaa?
*- SIKA! Ensin sä tuut ovesta sisään kukka puskan kanssa ja sitten kysyt onko jotain ruokaa. * *Luuletko että mä olen täällä sua varten palvelemassa ja pyllistelemässä heti jos sä tuot kukkia.*
- En mä tuonut kukkia sen takia. Ja ainahan sä teet ruokaa. Äläkä sä huuda koko aikaa.
*- AI! Mäkö en saa ilmaista tunteitani koskaan!! Ja kauanko meni, että tuon huomasit, että mä teen aina ruokaa?*
- Mä en sano nyt mitään.*
- Niinkuin yleensä. Sä et puhu koskaan mistään mitään.*
- No uskaltaako tässä puhua kun aina asia kääntyy väärin päin.
*- Ei ne mitään väärin päin käänny. Itsehän alotit!*
- Jaa tuomalla kukkia?
*- Niin!*
- No nyt on selvä että mä en tosiaan enää tuo kukkia.
*- Sä et siis välitä musta, kun et halua tuoda edes kukkia.*

Seuraa viiden minuutin hiljaisuus. Keittiöstä kuuluu ääni, johon vaimo
aloittaa:
*- Ei jumalauta. Miksi ihmeessä sun pitää heti kotiin tullessa avata kaljapullo. * *Mitä nyt on tapahtunut kun toit kukkia ja heti alat ryypätä!?!*