28.4.09

Vapaus valita vai onko sittenkään?


Elämässä on monia asioita joihin voi itse vaikuttaa. Toisin sanoen ihmisellä on mahdollisuus valita. Yksi elämän suurimmista valinnoista on hankkiako lapsia vai ei. On nimittäin ihan oikeasti mahdollista, että jotkut eivät halua lapsia. Tätä tosiasiaa on vain järkyttävän vaikea ihmisten tajuta.
Aikuisen henkilön vastatessa "Ei ikinä." kysymykseen "Milloinkas te hankitte lapsia?" Päälle saatetaan nauraa tai sitten katsotaan kieroon. Kommentit kuten: "Kyllä sinä vielä muutat mielesi" tai "Tulet vielä katumaan." kyseenalaistavat ihmisen oman harkintakyvyn, ovat holhoavia, mutta ennen muuta ne loukkaavat. Itse asiassa koko kysymys on sellainen, että se on parasta jättää kysymättä. Se hankkiiko joku lapsia vai ei, ei kuulu kenellekään muulle kuin ihmiselle itselleen ja hänen kumppanilleen. Onkin ihmeellistä, että näin herkkää ja yksityistä asiaa kyselevät puoli tutut tai lähes tuntemattomat ihmiset. Tilannetta eivät myöskään tee siedettäväksi toteamukset, kuten "Kyllä sinun täytyy antaa vanhemmillesi lapsenlapsi" tai "Kuka sinusta pitää huolta kun olet vanha". Miksi minun lisääntymiseni tai lisääntymättä jättämiseni kiinnostaa tuntemattomia? Miksi ihmiset loukkaantuvat, kun kerron totuuden?

Kyseessä on valinta. Siksi minua ottaakin päähän se, että valintaani ei kunnioiteta ja että lapsien saaminen on sosiaalinen normi. Minulle on turha tulla kitisemään, että vanhemmuus on niin rankkaa. On yllättävää miten moni ei oikeasti tajua, mistä kaikesta lapsen saamisessa on kysymys. Ei vanhemmuus ole mikään harrastus, jonka voi hoitaa vasemmalla kädellä. Vanhempana ollaan 24/7, eikä lomaa ole. Eikö siksi olekin hyvä, että lapsen hankkimista harkitaan kunnolla, eikä siihen ryhdytä naisten lehtien luoman perhefantasian perusteella.

Henkilö jolla ei ole lapsia on ihan yhtä arvokas ihmisenä, kuin henkilö jolla on lapsia. Lapset eivät kaikille ihmisille ole elämän tarkoitus ja keskipiste. Joillekin ihmisille perhe tarkoittaa kahta aikuista ihmistä, toisille vain yhtä. Iloiseksi tekeviä asioita voivat olla vaikka hiljainen ja siisti koti, nukkuminen myöhään viikonloppuna, harrastukset, matkustelu ja ystävien seura.

Postaus, artikkeli ja kommentit, jotka kirvoittivat tähän kirjoitelmaan löytyvät tämän linkin takaa.

Postaukseeni innostivat myös ne useat utelut, kommentit ja oletukset joita minä ja mieheni olemme yhdessä ja erikseen vuosien aikana saaneet osaksemme. Kyselyt ja utelut ovat luonnollisesti lisääntyneet, koska me emme ole, vaikka naimisiinkin menimme jo melkein vuosi sitten. Naimisiinhan ei mennä rakkaudesta kumppaniin, vaan sen takia, että sitten aletaan lisääntymään.

Aiheesta kiinnostuneet saattaavat haluta lukea myös kirjoituksen "Why is my choice suspect?"

Ps. Tämän tarkoitus ei ole loukata ketään. Kyse on minun mielipiteestäni ja kokemuksistani.

4 comments:

petrabar said...

ja yhden hengen perheitäkin on...


terv. paatunut kinkkusinkku. :)

Eveliina said...

Arvasin, että kommentoit tuota perhehommelia.

Täytyy korjata tämä lapsus. Heti.

Anonymous said...

Hienoa tekstiä ja niin totta! Meillä on yhteisiä vuosia takana melkein 10 ja lisääntymiskysymyksiä on tasaiseen tahtiin tullut suhteen alkuajoista lähtien. Jotkut eivät tosiaan vain ymmärrä sitä, että 2 aikuista voi elää onnellisena ilman jälkikasvua. Koitetaan kestää... Tervehtii S - Peen kompis :)

Eveliina said...

Kiva, että luet mun blogia. On mukava tietää, ettei ole ihan yksin tämän asian kanssa.
Ihanaa kevättä! :0)